Työväentalo

Luku 1

Sosialismi saapuu

Kuuntelin jännityksellä pirttipöytämme ääreen kokoontunutta vakavaa miesjoukkoa. Osan miehistä tunnistin naapuritorppien isänniksi ja osan kivimiehiksi, mutta puhetta johtava, kovaääninen herra oli tullut kauempaa. Hän oli puheiden mukaan karannut Siperiasta, jonne kyyditettiin oikeuksiaan liian äänekkäästi puolustavia työläisiä Pietarista. Kutsuivat häntä Rovio Kustaaksi. Hän puhui jostain Marxista, sosialismista sekä paremmasta tulevaisuudesta.
   Olin juuri päässyt ripille ja muistin kirkkoherra Virtasen varoitelleen meitä työläisten pakanallisista tavoista järjestäytyä lakkoilemaan ja vastustamaan isäntiään sekä herran tahtoa. Uskoin ennemmin Kustaata, kuin pastoria, niin vakuuttavasti hän kuvaili meidänkin torppamme olojen paranevan vallankumouksen myötä.
   Siskoni Iida kirjasi tarkkaan ylös kaikki mitä sanottiin ja asioista sovittiin. Hän oli meistä ensimmäinen, joka oli käynyt kansakoulun loppuun. Koulutus oli äidillemme kunnia asia, olihan hänen suvussaan useita valtiopäivämiehiä ja itsekin hyvin edistyksellinen torpan emännäksi.
   Vaikka isä oli saanut kuulla kuittailua, että herrojako hän meistä kouluttaa, niin nyt oli kirjoitustaitoisille käsille myös tyäväenluokassa käyttöä.
   Tuona iltana perustettiin Korvenkylän työväenyhdistys edistämään työväenliikkeen tavoitteita. Torpparit tultaisiin vapauttamaan maaorjuudesta ja työläiset kapitalistin sorron alta. 

Tuli kevät ja Vappu, sekä ensimmäiset varainkeruu-iltamat, jotka pidettiin työläisten juhlapäivänä meidän pirtissä. Torppamme seisoi kylän keskeisimmällä mäellä, josta avautuivat näkymät peltovainioiden yli Pärnäjärveltä Myllyvedelle.
   Isä oli kutsunut jäsenet koolle ja varannut hanuristin, IIda oli ommellut punaisesta samettikankaasta tuvan seinälle esiripun ja äiti käyttänyt simaa sekä leiponut nisukkaa puhvettiin.
   Väki kerääntyi keskipäivästä Hietamäkeen. Ohjelma alkoi marssilla, jota varten olimme hankkineet lipun, sekä mielenosoitusmerkkejä.
   Torppamme toimi kylämme työläisten keskuksena. Olin siitä ylpeä, kuten myös tehtävästäni kantaa uutta punaista lippua joukon kärjessä.
   Lähdimme laulaen kohti Länkipohjaa. 

“Käy eespäin väki voimakas! Äl’ orjajoukko halpa täst’ alkain ole! Tarmollas sä särje tieltäs’ salpa. Mink’ kuntos’ keksii, kirves lyö, se olkoon vapauden työ, jonk’ eestä poistuu sorron yö…”  

   Kuljimme Korvelta Vilkkilän läpi aina Länkipohjan lakkomäelle asti, jossa saimme huilatessa kuunnella puheita ja nauttia virvokkeita.
   Paluumatkasta alkoi lauluinto jo laantua, kun mieleemme ei muistunut muita marssilauluja.
   Hietamäkeen saavuttuamme riitti porukalla kuitenkin voimia jäädä viettämään iltamia. Väkeä oli tupa piukassa ja haitarin soidessa laitettiin jalalla koreasti, sekä nautittiin puhvetin tarjoiluista myöhälle iltaan.

Yhdistyksen jäsenmäärän kasvaessa torppamme kävi pieneksi sen kokoontumispaikkana. Muutaman vuoden päästä lähdimme kyselemään tonttia työväen omalle talolle. Kiersimme läpi koko pitäjän kantatilat, josko heillä olisi pientä palstaa myydä työväen sivistyksen edistämiseksi. Haluja moiseen ei taloista kuitenkaan löytynyt.
   Palstatilallinen mylläri Järvelä sai kuulla aikeistamme ja tarjoutui myymään meille talonsa kylän keskeisimmältä paikalta, Myllyveden rannasta. Kauppa lyötiinkin heti lukkoon ja mylläri pääsi ostamaan haaveilemansa laivalipun Amerikkaan.

Yhdistyksen jäsenistö kasvoi kuudessa vuodessa monisatapäiseksi ja talo päätettiin laajentaa talkoilla komeaksi kolmiharjaiseksi työväenpalatsiksi.
   Talon päätyyn tuli vahtimestarin asunto, keskiosaan keittiö sekä narikka ja toiseen päätyyn sataneliöinen sali. Saliin rakennettiin näyttämökoroke, johon tuli punainen esirippu ja taidemaalari Juho Taustan maalaamat tupa- ja metsämaisemakulissit. Salin vitriiniin tilattiin työväen laulukirjoja. Uuden talon hyvän järjestyksen säilymiseksi päätettiin, että iltamiin tai kokouksiin ei päästettäisi enää kännihisiä. 

 

Kutsuimme talon vihkiäisjuhlaan puhujaksi vanhan tuttumme Rovio Kustaan Helsingistä.

– Tämä talo on maamerkki työläisten noususta. Sen seinien sisällä te pidätte kokouksia, iltamia, lukupiirejä sekä muita sivistäviä huvejanne, mutta kirkkaimpana tavoitteena te vaaditte oikeutta ja tasa-arvoa. Oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Tätä tavoitetta edistää järjestäytymisen tuoma joukkovoima. Teidänlaisten aktiivien ansiostanne uusi sosialistinen alku on jo ovella, eikä se kysy pääseekö se sisään, vaan se tulee läpäisemään voimalla kaikki yhteiskuntaluokat ja työläisille koittaa vapaus. Kaikilla tulee samat oikeudet, eikä kukaan ole enää toistaan parempi. Silloin on työtä sopivasti ja leipää riittävästi kaikille, Rovio luennoi ja sai väessä aikaan hurraahuutoja ja nyrkkien heristelyä. – Kuten tiedetään, työväenliikkeellä on oma esitaistelijansa. Työmme pohjan on luonut ja tieteellisen sosialismin kehittänyt henkilö, joka ansaitsee kunniapaikan katsella yhdistyksenne ansiokasta työtä paremman tulevaisuuden puolesta. Häntä ei tarvitse jumaloida, mutta hänen kuva on hyvä olla muistuttamassa aatteesta myös teidän komeaa kokouspaikkanne seinällä, Rovio jatkoi ja kaivoi kulisseista esiin kankaalla peitetyn taulun. – Teetätin eräällä sosialistisella taiteilijalla teille öljyvärimaaluksen, joka esittää itse mestariamme Karl Marxia, Rovio sanoi ja paljasti lahjoittamansa taulun parrakkaasta miehestä taputusten saattelemana.

Kustaa majoittui juhlien päätteeksi jälleen Hietamäkeen. Vielä ennen maate menoa istuimme lyhdyn valossa pirttipöydän ääreen. Isä kaatoi yömyssyiksi konjakkisiivut Kustaalta saamastaan tuliaispullosta.
    Rovio kumartui nojaamaan pöytää vasten ja puhui nyt mielenkiintoa herättävän hiljaa.

– Tsaarin valta alkaa jo horjua Venäjällä. Ystäväni Lenin odottaa, että porvarit kaappaa vallan, jonka jälkeen tulee tilaisuus iskeä sosialistinen vallankumous. Se kaataa lopulta koko vanhan maailman, hän kertoi.

– Miksi maailmankumous alkaisi juuri takapajuiselta Venäjältä, rohkenin kysyä.

– Siksi juuri, että se on imperialismin heikoin lenkki. Vallankumoukset etenevät sieltä dominon lailla muihin maihin ja ensimmäisenä tietysti Suomeen, Kustaa vastasi. – Konspiratsija, hän lisäsi perään, iski minulle silmää ja kumosi konjakkikupin huiviinsa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s